Elina Pitkäkangas: Kuura

Urbaania fantasiaa ja romantiikkaa sekoittava Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa klassisista ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva.

Lukiolaiset ystävykset Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun kupeessa sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää vain uutisissa tai historiankirjoissa. Tasainen arki saa kuitenkin säröjä, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko rakkaan menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin varjoisalta puolelta, kylmästä susien yöstä. Teko repii auki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä – etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään suloinen, pedontuoksuinen Matleena.

Onko parempi varjella suurempaa hyvää vai rikkoa asetettuja rajoja rakkaimpiensa vuoksi?

Täytyy myöntää (häpeällisesti), että odotin jotain vähän tyypillistä paranormaalin romantiikan pakettia ehkä, huom. ehkä pienellä twistillä, koska en ole voinut useaan otteeseen todeta lukeneeni jotain erilaista ja kiehtovaa kyseisen genren alta. Tosin paranormaali romantiikka tässä tapauksessa ei ollut painavin syy miksi odotin kirjan lukemista innolla. Enemmänkin olin innoissani uudesta kotimaisesta fantasiasta, joka sijoittuu Suomeen. Kansikin on niin kaunis.

Tämän johdosta sainkin yllättyä toden teolla kun hahmot sekä tapahtumat eivät vastanneet odotuksiani lainkaan. Ei niin yhtään. Elina Pitkäkangas on tarjonnut urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa kyllä, mutta odotettua synkempään sävyyn. Pitkäkankaalla on rohkea ja psykologinen ote viedessään tarinaansa eteenpäin eikä hän ole jäänyt kainostelemaan turhia. Kerronta oli suoraa sekä puhetyylistä ja, vaikka puhetyylistä en hirveästi tykkää, se sopi mielestäni Kuuraan hyvin.

Kuura keskittyi nuorten lukiolaisten elämään, pääasiassa Inkaan ja Aaroniin, mikä oli kiehtovasti sijoitettu ihmissusilta tarkoin suojattuun kaupunkiin Turussa. Tarina lähtee käyntiin kun Inkan pikkuveli Tuukka aka Duke päättäväisyytensä työntämänä joutuu onnettomuuteen ja sitä kautta sairaalavuoteeseen. Veljensä pelastamiseksi Inka ryhtyy toimenpiteisiin, joista ei ole paluuta, joihin sotkeutuu myös hänen paras ystävänsä Aaron.

Tuskin olen ainoa, joka reagoi Inkaan negatiivisesti. Hän todellakin on yksi itsekkäimmistä ja naiiveimmista hahmoista, joista olen lukenut.  Elina Pitkäkangas on tehnyt rohkeasti tuodessaan esille inhon tunteita herättävän hahmon, joka ei kykene ajattelemaan tikkua pidemmälle ennen kuin toimii. Virheetön ei pidä missään nimessä ollakaan, mutta hänen kaltaisistaan hahmoista en vain pidä. Inka sijoittuu ääripäähän, sillä hänen itsekäs ja ylimielinen käytös ja ajattelu ylitti rajani roimasti.

Aaronista, jonka moraalinen puoli korostui Inkan vieressä, pidin puolestaan vähän enemmän, vaikka hän saikin tyypillisemmän roolin paranormaalissa romantiikassa. Silti, hän toimi suurimmaksi osaksi hyvänä vastapainona Inkan älyttömille tempauksille. Kuura on vasta ensimmäinen osa samannimisessa sarjassa, joten pienenä puolustuksena tästä Inkalla on hyvä mahdollisuus lähteä kasvamaan ja oppimaan elämältä enemmän.

Mutta voi pyhä jysäys, että tapahtumat kävivät odottamattoman hurjiksi kirjan loppu puolella. Jessus. En osannut odottaa sitä ollenkaan ja kylläpä minä irvistelin ja hämmästelin epäuskosta.  Siihen oli monta syytä ja ne liittyvät sekä Inkan että Aaronin ristiriitaisia tunteita herättäviin valintoihin. Ja hassua tässä on se, että Aaronia inhosin siinä tapauksessa enemmän. Toisaalta en ihmettele reaktiotani ollenkaan.

Kuura on yksi tämän vuoden yllättäjistä hahmoillaan sekä juonenkulullaan ja juuri ennalta-arvattomuudestaan Kuura saa hurjasti pisteitä. Suuren suuri hatun nosto Pitkäkankaalle. Inkan ja Aaronin tilanteet jäivät molemmat tuskallisen tukalaan kohtaan enkä voi kirjan loppuun lukeneena sanoa, että tiedän mitä jatko-osa tuo tullessaan. Odotan sitä jo mielenkiinnolla.

★ ★ 
*3-3,5 tähteä*
Kustantaja: Myllylahti (2016)
Kirjastosta

Kommentit

  1. Blogissani on sinulle palkintohaaste! http://unelmienaika.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista
  2. Oho, joku toinenkin on ehtinyt haastaa sinut. No, tässä silti linkki minunkin haasteeseeni: http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html

    Mitä Kuuraan tulee, niin se tosiaankin on yllättäjä, ja lopun tapahtumat menivät todella villeiksi.

    Jostain syystä minua huvitti takakansitekstissä se, että Matleenaa kuvailtiin "pedontuoksuiseksi". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän ei haittaa ollenkaan, postaus on minulla vielä hiomista vaille valmis joten vielä ehtii ;) Kiitoksia siis!

      Heh, kyseinen kuvailu mietitytti minuakin pikaisesti, mutta innokkuuden huumassa en sen kummemmin huomioinut sitä ;'D

      Poista

Lähetä kommentti